maanantai 10. helmikuuta 2014

Rukakuvat ja vähän pohdintoja tulevasta

(tämä postaus on kirjoitettu eilen, joten aikamuodot vähän heittää, mainittakoon tästä päiväatä kuitenkin sen, että Lempi oli ihan huippu!)

Heippahei! Tässäpä nyt pieni kuvapostaus viimeviikosta, pahoittelen että nämä kuvat ovat tosiaan mustavalkoisia, mutta nää on niin pikaseen räpäisty kun kamerasta meinasi loppua akku ja laturia ei ollut mukana, joten värit oli alkuperäisissä kuvissa senverran pielessä, etten jaksanut rueta muokkailemaan. Jotain muita kuin heppakuvia kuitenkin, pitkästä aikaa!


Muuten ei ole nyt tapahtunutkaan sen kummempia, arkipäivät kuluu tallilla ja suurinosa viikonlopuistakin, joten nykyään vapaa-aikaa kouluhommien jälkeen on tosi vähän, joten suurimmat uutiset tapahtuvatkin sitten sillä saralla. Oon nyt kuitenkin tosi onnellinen mun tilanteesta, mulla on loistava ja maailman paras treeniponi, jolla saan mennä aika vapaasti, loistava huutaja vieressä joka pakottaa mut silti ratsastamaan ja sitten pääsen vielä käymään tunneilla, joten eipä sitä paljon muuta toivoisikaan :)

Lempin kanssa tää viikko menee sitten aika perusmenoilla, huomenna kaippa Siiri menee, jos kenttä nyt on yhtään siinä kunnossa tai sitten lähdetään maastoon, tiistaina maastoillaan sitten ainakin. Keskiviikkona mulla on oma tunti ja torstaina pitää kattoa sitten sitä satulaa juoksuttaessa, ellen sitten maanantaina ennätä. Viikonloppuna käydään sitten taas varmaan ottamassa jotain pikkuhyppyjä, jos kenttä on hyvässä kunnossa, muuten onkin sitten suunniteltuna jotain vähän spesiaalimpaa, josta lisää sitten silloin!

Pitemmän tähtäimen suunnitelmia Lempille on melko vähän. Tavoitteena nyt saada kuntoa kohoamaan, masua pois ja lihaksia tilalle. Lisäksi parantaa meidän välistä kommunikaatiota maastäkäsin, joka alkaakin nyt olla jo ihan hyvällä mallilla, ainakin alkuaikohin verrattuna, mutta ainahan sieltä löytyy parannettavaa :) Kevään aikana olisi kiva käydä myös jotkut koulukilpailut, jos nyt päästään ratsukkona sille tasolle. Ratsastuspuolena treenattavaa onkin sitten paljon, mutta pikkuhiljaa! Oon vaan vieläki niin rakastunut tohon poniin ja tuntuu että joka kerta sen kanssa menee vain paremmin, joka kerta se on vähän tasaisempi, joka kerta se keskittyy vähän paremmin, joka kerta se tekee mun pyytämät asiat vähän paremmin ja joka kerta se haluaa pusutella vähän enemmän!

Katsoo nyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta todella toivon että tuon ponin saan pidettyä mukana kuvioissa vielä pitkään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti